Kylän historia

Kalmarin kylä ennen

Hyvät viljelykelpoiset maat ja kalaiset järvet ovat houkutelleet asukkaita näille seuduille.Kalmarin kylän sijainti valtatie 13:n varrella on ollut eduksi monella tavalla. Tätä tietäkuljettiin ensin jalkapatikassa ja hevosella ”kievarikyydillä” Kokkolasta Jyväskylään. Kestikievareita oli Kalmarissakin muutama, mm. Kalmarin ja KangasKantalan taloissa.Niissä saivat kulkumiehet ja muutkin matkustavaiset yöpyä. Postikin kulki tätä reittiä, ensin ratsumiehen kuljettamana. Oman postiaseman kylä sai jo vuonna 1905. Maalaiskirjeenkantajat kantoivat lähetykset Länsi-Kalmariin ja Sapra-ahoon.

Myös autokausi alkoi Kalmarissa melko varhain. Länsi-Kalmarin isännät perustivat auto-yhtymän, ja heidän omistamansa 12-paikkainen linja-auto aloitti liikennöimisen 1922 välillä Länsi-Kalmari – Jyväskylä. Muutaman vuoden kuluttua Kokkolan postiauto kuljetti matkustajat, tavarat ja postin säännöllisesti, mikäli kelirikko tai lumituisku eivät estäneet.

Kansakoulu perustettiin vuonna 1894. Koulurakennus tehtiin Kalmarin talon maalle keskikylälle. 1950-luvun alussa suurten ikäluokkien tultua kouluikään rakennettiin lisäksi toinen koulurakennus. Länsi-Kalmarissa toimi oma koulu 1911–1966.

Omavaraistalouden aikana koettiin tärkeäksi lisätietojen ja -taitojen saaminen maanviljelyssä ja karjanhoidossa. Tähän tarpeeseen vastaamaan syntyi Kalmarin Maamiesseura 1924 sekä Naisosasto vuonna 1934. Lisäksi Mäkikylän pienviljelijäyhdistys 1937 ja Kalmarin Seudun p.v.y. 1955. Nämä seurat järjestivät kursseja, kilpailuja ja tupailtoja.

Seurat hankkivat koneita ja kalustoa yhteisesti käytettäväksi. Tällä toiminnalla on ollut todella merkittävä vaikutus ihmisten toimeentuloon ja elämänlaatuun aikana, jolloin ammatillista koulutusta ei juuri ollut. Kylätoimikunta, Nahjus ja edellä mainitut yhdistykset järjestivät vuonna 1998 menestyksekkäästi oman maatalousnäyttelyn, jonka kävijämäärä oli useita tuhansia.

Kalmarilaisten yritteliäisyydestä ja yhteistyötaidosta voisi mainita vielä muutaman esimerkin. Kalmarin Sähkö Oy hankki kylälle ensimmäiset sähkövalot. Vuonna 1921 perustetun Puhelinosuuskunnan valtio pakkolunasti myöhemmin. 1914 perustettu Osuuskassa toimi Osuuspankin nimellä vuoteen 2006 asti. Vuosituhannen lopulla metsäyhteistyö ja Maamiesseuran yhteisostot ovat tuoneet taloudellista hyötyä kylälle.

Sotavuodet 1939–1944 olivat raskas koettelemus Suomelle, niin myös Kalmarin kylälle. Työikäiset miehet joutuivat rintamalle maata puolustamaan. Peltotyöt, karjanhoito ja polttopuiden hankkiminen olivat raskaita töitä naisten ja lasten tehtäväksi. Lisäksi piti sijoittaa kylän taloihin Karjalan siirtolaisia, jotka olivat joutuneet jättämään kotinsa sodan takia. Kaatuneina Kalmari menetti 21 miestä ja Länsi-Kalmari 13.

Käsityötaitoa on aina arvostettu. Esimerkiksi jo ennen sotavuosia Kalmarissa toimi koko talven kestänyt kotiteollisuuskoulu. Pula-aika elvytti käsityöperinnettä, kun juuri mitään tekstiilituotteita ei ollut saatavana kaupoista. Omalta seudulta tuotetut raaka-aineet pellava ja villa olivat arvossaan, samoin käsityön taitajat: suutarit, räätälit, kutojat ja kehrääjät. Itse tehdyt käsityöt räsymatoista ryijyihin koristavat kalmarilaisia koteja tänäänkin. Kansalaisopisto järjestää ohjausta harrastajien toiveiden mukaan.

Kalmari on monien yhdistysten ja järjestöjen kylä. Niiden joukosta täytyy nostaa esiin kaksi vanhinta, kohta sadan vuoden ikään ehtivää seuraa. Molemmat ovat saaneet aikaan myös oman toimitalon: Kalmarin Voimistelu ja Urheiluseura Nahjus (1907) ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Nuorisoliitto (1907), sittemmin S.L.E.Y:n Kalmarin osasto.

Kirjoittanut Saara Iso-Ahola

Rakennusperinteestä historian lisäksi

Kalmarin kylä on vanha maanviljelyskylä Saarijärven alueen luoteisosassa. Kalmarin keskusta on muodostunut harjulla kulkevan vanhan Karstulan maantien varteen kahden kilometrin mittaiselle matkalle. Alueella kulkevat rinnakkain, 50–300 metrin päässä toisistaan 1960-luvulla rakennettu valtatie 13 ja jo 1600-luvulta lähtien sisämaan ja rannikon välisenä ns. Kokkolan tienä tunnettu vanha maantie.

Kylän vanhimpia tiloja ovat Kalmarin tila (v. 1564), Muhola (v. 1610), Sirola (v. 1662) sekä 1700-luvulla perustetut Löytömäen, Markkulan ja Korkeamäen tilat. Kalmarin tila tuli vuonna 1819 kruununvouti Daniel Filip Danielsonin omistukseen. 1830-luvun alussa Danielson osti Iso-Aholan tilan Kalmarista. Hän rakennutti 1820–1830-luvuilla sekä Kalmariin että Iso-Aholaan uusklassiset asuinrakennukset.

1900-luvun alun rakennuskantaa edustavat Aholan entinen kaupparakennus, Huovilan kauppa ja koulurakennus. 1950-luvun rakennuksia ovat urheiluseura Nahjuksen talo, mylly, koulun lisärakennus ja asuintalo sekä eräät omakotitalot. Uusinta rakennuskantaa ovat Kalmarin tilan päärakennus, pankkien tiiliverhoillut rakennukset sekä koulun läheisyyteen rakennetut rivitalot. Kalmarin kylän keskusta on maakunnallisesti merkittävä
nauhamainen kyläraitti vanhan Kokkolan maantien varressa.

Kylän alueella on kaikkiaan yli 20 järveä tai lampea. Suurin järvi on Kalmarinselkä, jonka pohjoisosaan on muodostunut kylän tiheimmin asuttu alue. Kylän keskusta on mäkistä, viljeltyä ja rakennettua kulttuurimaisemaa. Alue käsittää Kalmarinselän ja Valkeisen välisen kannaksen. Alueen merkittävät maisemaelementit ovat harju ja suuret peltoaukeat. Kuorejärven maisema-alue sijaitsee Karstulan tien varressa, lähellä kunnan rajaa. Alue on pääosin mäkistä, rakennettua kulttuuri- ja viljelymaisemaa. Peltoaukeiden takana ovat yhtenäiset metsäalueet. Tolppipohjan alueella kulkevat rinnakkain vanha maantie ja uusi valtatie 13.

Kalmarin mäkikylän alue on mäkistä metsämaata, josta avautuu näkymä keskikylälle. Peltojen ympärillä on lehti- ja sekametsää merkkinä kaskitaloudesta. Kalmarinselän-Tuhmalammin ranta-alue sijaitsee Länsi-Kalmarin tien varressa ja Tuhmajoen rannalla. Talot ovat hajallaan, metsän ja rantaan viettävien peltojen rajauksessa. Länsi-Kalmarin maantien pohjoispuolelle jää mäkiasutusalue, jossa asutus on hajanaista ja harvaa. Alajärvi-Löytänän rannan alueeseen kuuluu maantien varsi Alajärven seudulla ja Iso-Löytänän ranta-alue. Alue muodostaa Kalmarin kylän kyläkuvan kannalta rikkaan ja voimakkaan lähestymissuunnan Saarijärveltä tultaessa.

Kylä on rakennuskannaltaan monipuolinen. Alueen rakennusperinteeseen on saatu vaikutteita Pohjanmaalta jo 1820–1830-luvulta lähtien. Vuosina 1975–1980 Kalmarin kylällä toteutettiin Kalmari-projekti, jossa kylän alueesta tehtiin luonnonympäristöä ja kulttuurihistoriallista ympäristöä tarkasteleva perusselvitys sekä laadittiin näiden pohjalta toimenpideohjelma ja eräitä ympäristön uudistamiseen tehtäviä toimenpide-ehdotuksia.